Lokakuun lopussa pääsimme juhlimaan Tuija Raidan pitkää uraa sote-alalla hänen jäätyä ansaituille eläkepäiville Länsi-Pasilan yksikönjohtajan tehtävästä. Samalla juhlistimme myös uutta Länsi-Pasilan yksikönjohtajaa Tuire Eerolaa, joka on jo pitkään perehtynyt uuteen toimeensa yksikön varavastaavana.
Artikkeli on julkastu alunperin Päiväkummun Sanomissa 1/2022.
Yksikönjohtaja Tuija Raita aloitti Päiväkummun Länsi-Pasilan yksikössä sairaanhoitajana syksyllä 2017. Pian työnkuva laajeni ryhmäkotivastaavaksi, ja edelleen yksikönjohtajaksi. Oli kulunut useampi vuosikymmen vuotta siitä, kun Tuija aloitti 17 -vuotiaana sairaala-apulaisena ensimmäisessä työpaikassaan Meilahden sairaalassa.
Lapsena Tuija haaveili kätilön ammatista. Hoitoalalle oli tuolloin vaikea päästä. Kiinnostus alaa kohtaa sai nuoren Tuijan hakeutumaan aluksi sairaala-apulaisen tehtävään. Hän työskenteli aluksi Meilahden sairaalassa ja siirtyi sen jälkeen sairaala-apulaiseksi Tilkan sotilassairaalaan. Tilkassa työskennellessään Tuija hakeutui apuhoitajakouluun, ja onnistui saamaan opintopaikan kaksi päivää kestäneiden valintakokeiden kautta. Opintovapaan avulla Tuija opiskeli apuhoitajaksi 80-luvun lopulla. Hän kuului viimeiseen apuhoitajan nimikkeellä valmistuneeseen ikäluokkaan.
Apuhoitajaksi valmistumisen jälkeen Tuija työskenteli aluksi perushoitajana Nummelan terveysaseman poliklinikalla ja osastolla. Ensimmäisen kosketuksen vanhustyöhön hän sai seuraavassa työpaikassaan Hoivakoti Valkamassa. Silloinen esimiehensä, Valkaman toimitusjohtaja Pekka Riihimäki näki toimeliaan, ulospäinsuuntautuneen ja sosiaalisen Tuijan potentiaalin, ja kannusti häntä jatkamaan opintojen parissa. Ajatus jatko-opinnoista oli käynyt uteliaan ja uusista haasteista innostuneen Tuijankin mielessä, ja hän hakeutui sairaanhoitajaopintojen pariin. Opiskelu mahdollistettiin työn ohessa työaikajärjestelyin, ja valmistumisen jälkeen Tuija työskenteli useita vuosia vastaavan sairaanhoitajan tehtävässä.
Päiväkummussa Tuija aloitti aluksi sairaanhoitajan tehtävässä. Tuijan asukaslähtöinen, asioihin tarttuva, vastuullinen ja elämäniloa välittävä työskentelytapa huomattiin heti. Länsi-Pasilan yksikön ryhmäkotivastaavan toimenkuvan tullessa avoimeksi, oli Tuija luonteva valinta tehtävään. Sittemmin hänelle tarjottiin myös yksikönjohtajan roolia. Oppimishaluinen Tuija tarttui innolla uusiin haasteisiin. Päätöstä edesauttoi myös se, että työnantaja järjesti ja mahdollisti osallistumisen Lähiesimies -koulutuksen. Yksikönjohtajan roolin Tuija näkee mahdollisuutena muuttaa visioita ja sanoja todeksi arjen tasolla.
Yksikönjohtajan työhön siirtyminen on ollut Tuijan mielestä hänen uransa suurin käännekohta. Sairaanhoitajan työhön verrattuna toimenkuva muuttui täysin. Yksikönjohtajan tehtävässä korostuu hallinnollisen työn osuus. Vaikka Tuija on edelleen mukana myös hoitotyössä, on sen osuus arjessa aiempaa vähäisempi. Yksikönjohtajan tehtävässä Tuikkua innostaa erityisesti mahdollisuus vaikuttaa asukkaiden elämään entistä kokonaisvaltaisemmin. Tuija myös pitää haasteista. Hän uskoo vahvasti, että jokaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu, se pitää vain keksiä. Yhdessä tekemisestä, asioiden järjestykseen laittamisesta ja luottamuksellisen hoitosuhteen rakentamisesta asukkaan ja omaisten kanssa saa palkitsevan ja hyvän mielen. Mieleenpainuvimmat onnistumiset Tuija kokee saaneensa tilanteissa, joissa hoitoa vastustanut asukas, tai kriittinen omainen on antanut aidosti kiitosta ja palautetta hyvin sujuneesta hoidosta. Asukkaiden ilahtuneet ilmeet ja tervehdykset aamulla töihin tullessa antavat sellaista työniloa, jota ei saa Tuijan mukaan mistään muualta.
Puutarhan hoitoa rakastava Tuija vertaa hoitokodin työyhteisöä puutarhaan, jossa asukkaat ovat kukkasia. Työyhteisön tehtävä on saada kukkaset kukoistamaan. Tähän tarvitaan erilaisia työvälineitä, eli työntekijöitä ja yksikönjohtajan rooli on toimia puutarhurina, joka pitää näistä työvälineistä hyvää huolta. Esimiehenä hän haluaa toimia mahdollistajana, kannustaa ja motivoida henkilöstöä kanavoimaan potentiaaliaan oikeaan suuntaan, ja tukea heidän yksilöllisiä toiveitaan. Joskus tarvitaan myös herättelyä siitä, miten hyvin asiat meillä ovat.
Tiedon jakaminen työyhteisössä on Tuijan mielestä erityisen tärkeää. Jokaisella on omat vahvuutensa, ja niiden jakamisesta ja yhdistämisestä syntyy paras lopputulos. Hän on huomannut, että esimerkiksi vastavalmistuneita saattaa pelottaa uuteen työhön ryhtyminen. Koulutuksen avulla sokkeli on tehtynä, mutta talon rakennus vasta alkaa. Yksikönjohtajana hän haluaa auttaa vastavalmistuneita keräämään rakennusaineita, sekä neuvomaan, auttamaan ja tukemaan niiden käytössä.
Päiväkummussa Tuija on arvostaa erityisesti toimintakulttuuria, jossa näkyy vilpitön halu tehdä hyvää työtä. Asukkaiden puolesta tehdään se mitä luvataan. Päiväkummun parhaiksi puoliksi Tuija listaa myös myönteisen suhtautumisen toiminnan kehittämiseen: aina saa kokeilla uutta, ja tiimeillä on mahdollisuus kehittää toimintaa entistä paremmaksi. Kuulluksi tuleminen ja mahdollisuus omien kehitysideoiden toteutukseen on mahdollistanut Tuijan mielestä työyhteisön jatkuvan kehittymisen ja oppimisen. Matala hierarkia helpottaa asioiden eteenpäin viemistä, ja johto on tukena, rinnalla ja helposti saavutettavissa. Myös kouluttautumiseen suhtaudutaan erittäin myötämielisesti.
Tuijan elämänasenteesta huokuu oppimisen ilo ja kiinnostus uusia asioita kohtaan. Merkittävimpänä monipuolisen uran mahdollistajana hän pitää perhettään ja työnantajiaan, jotka molemmat ovat mahdollistaneet opiskelun työn ohella. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Vaikka työvuosia on Tuijalla takana enemmän kuin edessä, haaveilee hän uusista opinnoista vielä eläkepäivinäkin – entä mitä hän haluaisi opiskella? Jotain hoitoalaan liittyvää, tietenkin!
Onnea ansaittuihin vapaaherrattaren päiviin Tuijalle ja työniloa Tuirelle uuteen pestiin!
